Äkilliset tilanteet




Äkilliset tilanteet hoivatyössä
13.9.2013 Hämeenlinna
Tamora Oy, Lea Lehtonen





Paikka: Wetterin koulutusluokka, Wetterhoffinkatu 2 Hämeenlinna
Koulutus alkaa aamukahvilla klo 8.00-8.30. Varsinainen luento osuus aloitetaan orientaatiotehtävällä klo 8.30. Tervetuloa!

1. Orientaatiotehtävä


Orientaatioharjoitus on pieni ajattelutehtävä, kysymys, joka lähetetään osallistujille edeltä käsin. Sen tehtävänä on virittää ihmiset jo hieman ajattelemaan samaa asiaa ja valmistautumaan yhteisen näkemyksen rakentamiseen. Sitä ei palauteta etukäteen.

Seuraava sitaatti on eräältä netin keskustelupalstalta:

”Kertokaa hoitajat mulle että, kun ole todella kiinnostunut sairaanhoidon alasta ja lähdenkin lukemaan lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi heti kun koulu loppuu (jos vain pääsen) mutta olen miettinyt kun olen aika herkkä luonteeltani. Esimerkiks itken aika helposti ja varsinkin kun nään toisen itkevän. Onko siitä haittaa alalla? Vai tottuuko siihen ajan mittaan kun näkee potilaiden surevan tai heidän omaisien? Entäs jos kuolee vaikka joku nuori potilas niin jääkö teitä hoitajia surettamaan vai vaaditaanko hoitajilta jotenkin kylmää asennetta ja luonnetta? Saaks omia tunteita mitenkään näyttää potilaille? Tämän haluaisin tietää...”

1. Pohdi, mitä vastaisit kysyjälle.

2. Muistele työhistoriastasi jotain tilannetta, joka on ollut erityisen haasteellinen oman tunteiden hallintasi/tunteiden ilmaisemisen kannalta. Miten silloin toimit, miten selvisit siitä? Mitä siitä seurasi? Mitä ajattelet nyt tuosta tapahtumasta?

2. Ohjelman tausta


Koulutus antaa valmiuksia toimia henkilöstön kannalta haastavissa, äkillisissä tilanteissa - niin asiakastyössä kuin työyhteisön suurissa muutoksissa. Esimerkiksi asiakkaan äkillinen poismeno tai koko työyhteisöä koskettava traumaattinen kriisitilanne - mitä näistä seuraa, miten niistä voidaan selvitä? Miten voidaan työntekijänä, työtoverina, työyhteisönä varmistaa selviytyminen äkillisissä tilanteissa.

Pohdimme mm. luopumisen ja surun kokemista, myötätuntouupumusta, omien tunteiden merkitystä, käyttämistä ja näyttämistä asiakastyössä sekä suuriin organisaatiomuutoksiin liittyviä tilanteita, menetyksiä ja niistä selviytymistä.

3. Päivän kulku


Päivä aloitetaan aamukahvilla klo 8 ja työskentelyyn ryhdytään klo 8.30. Aamupäivän aikana keskitymme äkillisiin tilanteisiin asiakastyössä. Mitkä ovat vaikeita tilanteita hoiva-alan asiakastyössä? Miten niihin suhtaudutaan, miten itse jaksan, mitä tarkoittaa ammatillisuus?

Lounasta nautitaan klo 12 ja lounaan jälkeen jatkamme äkillisten tilanteiden teemaa siirtäen painopistettä työyhteisöön; luopumiset ja muutokset työyhteisössä, organisaatiomuutokset, siirrot toisiin yksiköihin, työpaikan menetykset, työtovereiden vaihtuvuus. Mitä näistä voi seurata, miten näistä selvitä? Miten säilyttää jaksaminen ja hyvä työtoveruus muutosten keskellä?


Teemoja:
  • Orientaatiotehtävän purku
  • Saako hoitaja itkeä? Ammatillisuus vs. omien tunteiden näyttäminen
  • Myötätuntouupumus
  • Äkilliset tilanteet hoiva-alan asiakastyössä
  • Traumaattiset kriisit
  • Ennaltaehkäisy- ja selviytymiskeinoja: minä itse, työtoverina, työyhteisön keinot
  • Työyhteisöä koskevat kriisit: suuret organisaatiomuutokset, työpaikan menetykset ja vaihdokset - Case Konnunsuo
  • Miten selviytyä, mikä auttaa muutoksissa? Minä itse, työtoverina, työyhteisön ja johdon keinot. Miten säilyttää hyvä työtoveruus muutosten keskellä?
  • Aiheita käsitellään niin kouluttajan alustusten ja esimerkkien pohjalta kuin yhdessä keskustellen ja pienryhmissä pohtien.
  • Päivän lopuksi mietitään, miten kukin voisi hyödyntää esilletulleita asioita omassa jaksamisessa ja mitä voisi viedä eteenpäin omaan työyhteisöön hyödynnettäväksi.

4. Asiantuntijana



5. Käytäntöön vientitehtävä


Käytäntöön vientiharjoitus annetaan jokaiselle henkilölle, näitä voi olla useita. Kun menetelmään kuusi kierrosta, voi jokainen ottaa harjoitustehtäväksi parhaiten omaan juttuun sopivan tehtävän – oman valintansa mukaan. Nämä tehtävät ja niiden tulokset raportoidaan (yksi vapaavalintainen opiskelijaa kohden) sähköpostitse valmentajalle ja valmentaja antaa niistä palautteen. Näin saamme aikaan askeleet kohti Parempaa äkillisten tilanteiden hoitoa hoivatyössä.


Päivän aikana käytyä sisältöä





Kyllä tunteitaan voi näyttää, mutta tilanteen on kuitenkin oltava hallinnassa. Kokemuksen myötä hoitohenkilökunnalle varmasti kehittyy sellainen tietynlainen tottumus tällaisiin tilanteisiin ja osaaminen käyttäytyä oikealla tavalla tällaisissa tilanteissa. On myös muistettava, että juuri hoivatyössä työskenteleville henkilöille on erityisen tärkeää empaattisuus ja kyky herkkyyteen. Omat kokemukset eivät kuitenkaan saa tällaisissa tilanteissa nousta pinnalle eli ei voi itkeä omaa surua ja sitä kautta mitätöidä sitä potilaan surua.

Kyselin myös hieman tuntemiltani hoitoalan työntekijöiltä ajatuksia tähän kysymykseen ja alla näkyviä vastauksia sain:



Eli yhtä mieltä oltaisiin siitä, että hoitohenkilökunta saa itkeä. Se kuvastaa myötätunnon ilmaisemista, inhimillistä viestimistä ja ilmaisee läheistä vuorovaikutussuhdetta potilaaseen.

Mutta oleellista myös on, että tunteiden näyttäminen EI saa viedä hoitamisessa liikaa huomiota.

Potilas- ja asiakastyössä hoitajan persoona on vahvasti läsnä kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja persoonan käyttäminen mahdollistaa avoimen ja joustavan vuorovaikutuksen asiakkaan kanssa. Hoitotyöhön myös kuuluu olennaisena myötätunto ja empatia - ne ovat hoitotyön keskeisiä voimanlähteitä ja ne luovat pohjan aidolle vuorovaikutukselle. Myönteinen tunnesuhde on osa hoitoa.

Oman persoonan käyttö ja "likoon laittaminen" on samanaikaisesti sekä kiitollisin että kuluttavin puoli. Tässä suhteessa ammattiroolin ja oman persoonan käytön oikea rytmittäminen on hyvin tärkeää osata.

Kyllä ihmisten auttajatkin saavat olla pelkääviä, tukkoisia, mörköjä näkeviä ja omaa varjoaan pakenevia. Niin kaikki muutkin ovat. He eivät ehkä pysty sinänsä muuttamaan paljoakaan näkemästään, mutta he voivat opetella yhtä asiaa, joka on tärkein kaikista: omien ongelmiensa erottamista asiakaittensa ongelmista.” M. Linqvist

Tunteiden ja tunneilmaisun pidättely tai teennäinen myönteisten tunteiden näytteleminen vastaavasti kuluttaa henkistä energiaa, voi altistaa työuupumukselle ja on haitallista työpaikan ilmapiirille. Pidättäyväisyys voi myös heijastua asiakkaisiin koventuneina asenteina.


On tärkeää, että myös läheltä piti -tilanteet käydään henkilökunnan kanssa läpi. Kriisin kestoon ja seurauksiin vaikuttavat mm.:
  • henkilöhistoria 
  • aiemmat kokemukset, aiemmat vaikeat elämänvaiheet - miten selvinnyt?
  • persoonallisuuden rakenne, minäkuva, itsetunto 
  • stressin sietokyky 
  • nykyinen elämäntilanne, työyhteisön tilanne, muut stressitekijät 
  • elämänkatsomus ja -asenne 
  • läheiset ihmiset, tukiverkko, perhe, ystävät, työtoverit 
  • jälkihoito, apu ja tuki

Auttajat käyvät läpi samanlaisia psyykkisiä reaktioita kuin kriisissä olevat autettavat.

Auttaja kohtaa oman haavoittuvuutensa, avuttomuutensa, pelkonsa, syyllisyydentunteensa, surunsa ja tuskansa samoin kuin autettavansa. Aikaisemmat käsittelemättömät traumaatiset kriisitilanteet voivat aktivoitua uudelleen. Samanaikaiset omat henkilökohtaiset elämänkriisit ja työyhteisön kasaantuneet kriisit voivat vaikuttaa auttajan traumatisoitumiseen.



Epätarkoituksenmukaisia reaktioita esiintyy noin 20-30 prosentissa tapauksia. Voi esiintyä yliampuvia reaktioita, paniikkia ja hysteriaa tai vastaavasti aliampuvia reaktioita, lamaannusta tai apatiaa. Tyypillistä kuitenkin on, että järkipuhe ei auta tässä sokkivaiheessa.




Miten te koette hoitotyöntekijöinä kuoleman kohtaamisen? Miten työpaikoillanne kuolemaa käsitellään?

Riippuu vähän siitä, miten potilas on kuollut. Tilanteesta riippuen potilaan kuolema voi herättää erilaisia reaktioita ja tuntemuksia.

Toisen ihmisen kuolema virittää aina jollain kokemisen tasolla kysymyksen omasta kuolemasta. Joku potilas voi tuoda mieleen oman omaisen kuoleman, jolloin tunteet nousevat vahvoina pintaan, erityisesti jos kyseessä on surematon suru. Hoitajien kokemuksia potilaan kuollessa: itku, epäoikeudenmukaisuus, pelko, ristiriitaiset tai helpotuksen tunteen, ikävä, ahdistus, syyllisyys.

Valmiuteen kohdata äkillinen kuolema vaikuttaa:
  • koulutus (teoriatieto, käytännön hoitotyön taidot, perehtyneisyys) 
  • oma hengellinen katsomus ja vakaumus, itsetunto, empaattisuus, yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot
  • hoitotyön koordinointi; tehtävien jakaminen, oleellisen erottaminen
  • aiemmat kokemukset, taito ennakoida tapahtumia 

Useat hoitajat kokevat äkillisen kuoleman yhteydessä tehtävän auttamistyön epätodelliseksi. Tämä on tarkoituksenmukainen reaktio, joka auttaa pitämään tunteita etäällä ja keskittämään huomio ja energia työhön. Tämä voi ilmetä liiallisena tai puutteellisena aktiivisuutena, erilaisina somaattisina (vapina, pahoinvointi, kivut ym.) ja kognitiivisina (muistamis-, keskittymisongelmat, ajattelukyvyn hidastuminen ym.) reaktioina. Hallintamekanismeja tällaisiin tilanteisiin on etukäteen tapahtuva henkinen ja tiedollinen valmistautuminen, keskustelut miten tilanteessa toimitaan, valmistautuminen odotettavissa oleviin rasituksiin. Tärkeää on mahdollisuus avoimeen keskusteluun tunteista ja oireista, työyhteisön tuki, työnohjaus.



Traumaattisen tapahtuman jälkeiset stressireaktiot ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin tilanteeseen. Jos oireet jatkuvat pitkään ja häiritsevät jokapäiväisiä toimintoja, on syytä hakea ammattiapua esimerkiksi työterveyshuollosta.

Mikä auttaa selviytymään? Mikä työpaikallamme toimii? Mitä pitäisi kehittää? 
Oma roolini työkaverina? Esimiehen rooli?

Työpaikan ilmapiirin on oltava salliva ja rauhoittava -turvallisuutta luova. Että saa puhua ja näyttää tunteita ja reaktiot hyväksytään. Rajan täytyy kuitenkin kulkea siinä, että kriisitilanteeseen ei jäädä jumiin ja tunteisiin vellomaan. Tapahtuneen uhrin annetaan puhua tapahtumista eikä muut täytä tilaa omilla kokemuksilla ja lauseilla "minä tiedän, miltä sinusta tuntuu". Olennaista on välitön tuki ja läsnäolo. Usein levollinen läsnäolo ja välittävä kosketus auttaa eniten.

Tärkeää on myös, että tilanteiden takana seistään yhtenä rintamana suhteessa potilaaseen ja omaisiin. Ketään ei siis syytetä tapahtuneesta henkilökohtaisesti.



Lisäksi tärkeää on itse huolehtia omasta työkunnostaan itsehoidolla. Myös työkaverien ja esimiehen antama tuki on tärkeää.



Myötätunto ja empatia ihmissuhdetyön voimanlähteitä ja aidon vuorovaikutuksen edellytyksiä. Ilman empatiaa ei ole auttamista. Tilan antaminen empatialle ei tarkoita tunteissa vellomista. Ammatillinen empaattisuus on työntekijän realistista suhtautumista itseensä kokevana ihmisenä; hämmentävät ajatukset ja tunnereaktiot normaaleja ja hyväksyttäviä.


Loppuunpalaminen ja myötätuntouupuminen läheisiä, osin päällekkäisiä termejä. Erona se, että myötätuntouupuneelle oma työala on sinänsä edelleen merkittävä ja mielekäs, uupuneenakin haluaa silti tehdä työtään. Loppuunpalaneelle työntekijälle ei ole merkitystä, miten työ tehdään tai kuka sitä tekee tai mitkä ovat tulokset.


Hoidossa hyvin tärkeää on ennakointi, varhainen havaitseminen, asianmukainen hoito, työnohjaus sekä henkilöstön koulutus.

Myötätuntouupumusta voidaan ennaltaehkäistä avoimella keskustelulla hyväksyvässä ilmapiirissä. Tunnistamalla omat voimavarat ja heikkoudet sekä hyväksymällä oma rajallisuus ja kuuntelemalla oman kehon viestejä ja arvioimalla työn sopivuutta esimerkiksi omaan arvomaailmaan ja elämäntilanteeseen. 

Lisäksi tasapainon löytäminen oman persoonan käytön ja ammattiroolin välillä on tärkeää uupumuksen ennaltaehkäisyssä. Pidä myös huolta, että yhteys muihin ihmisiin ja elämää kannatteleviin tekijöihin säilyy:
  • sosiaalinen tukiverkosto, hyvä työilmapiiri, kokemusten jako, avoin keskustelu työpaikalla, vertaistuki, työnohjaus, koulutus, työjako 
  • myönteisyys 
  • oman elämän voimavaroja luovat ja vahvistavat keinot


Tätä listää voisi jatkaa loputtomiin. Mutta oleellista on, että ottakaa aikaa itsellenne arjessa. Jatkuvasti.

"Tunti päivässä, päivä viikossa ja viikko joka neljännäs kuukausi luppoaikaa itselle."




Yllättävä työpaikan menetys aiheuttaa traumaattiseen suruun rinnastettavia reaktioita.






Miten sitten selvitä tilanteista, joissa työpaikka menetetään tai sen menetys on uhka? Katso heti totuutta silmiin ja pidä itsesi liikkeessä. Älä tuudittaudu tilanteeseen, vaan suuntaa katse koko ajan tulevaisuuteen ja pohdi uusia mahdollisuuksia. Muista kuitenkin antaa itsellesi aikaa selvitä suurimmasta tunnemylläkästä ja muutoksen sisäistämiseen.


Kannustaminen on ehdottoman tärkeää.

Perehdyttämisen tärkeys. Se on työntekijän arvostusta ja kaikkien edun mukaista, että uusi työntekijä perehdytetään kunnolla ja systemaattisesti. Perehdyttäminen on paljon muutakin kuin konkreettisten ja teknisten asioiden opettamista, se on myös työkulttuurin opettamista.


Ne pienet ISOT asiat. Eli toivota esimerkiksi uusi työntekijä tervetulleeksi, ole huomaavainen, sano kiitos, ole hyvä ja anteeksi.

Hyvä työtoveruus eli ollaan ihmisiksi!

Pidetään selvänä perusasiat ja isot linjat, erityisesti tiukoissa tilanteissa ja kun sekoillaan lillukanvarsissa: työssä ollaan ja toimeen on tultava ihmisten kanssa tässä ja nyt. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta toimeen pitää tulla, jotta hommat hoituu.

Ei syyllistetä syyttömiä, vaan tehdään hyviä tekoja uuden työkaverin/-kavereiden tulon helpottamiseksi 

Ollaan työkaverin hyvinvoinnin edellytyksiä tai esteitä ja otetaan siitä vastuu. Yksi tai kaksi myrkkymarjaa riittää uuvuttamaan herkimmät työkaverit. Yksi hyvä häirikkö saa ihmeitä aikaan!

Kunnioitetaan toisen osaamista, mielipidettä, kokemusta ja kokemista. Opetellaan tuntemaan vierassieluisinkin.

Nähdään erilaisuus ilon aiheena, toisen osaaminen itselle hyvänä asiana ja opin saamisen mahdollisuutena, ei uhkana tai ylikävelemisen paikkana.
Luotetaan ja ollaan luotettavia, myös pienessä ja vähässä.
Noudatetaan yhteisiä sopimuksia, niitäkin joita tekemässä ei itse voitu olla. Eikä mollata niitä, jotka päätökset tekivät.

Ollaan porukan puolella ja vierellä, ei touhuta selän takana omaan pussiin.

Puhutaan hyvää ja hyvin työkavereista, myös selän takana.

Autetaan kaveri pois ikävästä roolista. Uskalletaan kysyä itseltä, mitä sellaista minä teen, mikä saa toisessa esiin ikävät piirteet mukavien sijaan.

Kerrotaan mielipide, otetaan esille asioita kehittämiseksi ja kehittymiseksi. Ja kestetään palautteenantoa, käytetään se hyväksi eikä pahaksi.

Annetaan itse palautetta eli välitetään työkaverin kehittymisestä ja muusta elämästä. Ei odoteta vesi kielellä, milloin kaveri töppää tai jää kiinni. Otetaan vastuuta myös esimiehen kehittymisestä sellaiseksi voimavaraksi, millaisen työpaikka tarvitsee.

Luodaan omalta osalta niin turvallinen ilmapiiri, että jokainen uskaltaa puhua. Käyttäydytään hyvin, kohteliaasti, tahdikkaasti, hienotunteisesti ja välitetään siitä, millainen vaikutelma itsestä tulee toisille.

Virheen sattuessa kiinnostutaan vain tapahtuman syystä, jotta sitä voisi käyttää opiksi itselle ja muille, syyllisen löytyminen on toisarvoinen asia. 

Ollaan kiinnostuneita ainoan mahdollisen muutettavan ihmisen muuttamisesta eli omasta itsestä. 

Kiitetään niistä ihmisistä, jotka tulivat työkavereina elämään; myös niistä hankalimmista, koska ne haastavat jatkuvaan omaan kasvuun. Yritetään olla sovussa kaikkien kanssa niin pitkälle kuin se itsestä riippuu, mutta rohjetaan myös ottaa esille ikäviä asioita. 

Harrastetaan korkeaa työmoraalia ja ammattietiikkaa, myös ja nimenomaan silloin kun kukaan ei saa siitä tietää.

Yritetään oppia myönteisyyttä asennoitumisessa ja näkemyksissä, uskalletaan nähdä huvittavia piirteitä isoissakin ongelmissa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti